Tänään tein menestyksekkään kauppareissun ostamatta yhtään muovia. Ensin nappasin torilta vihannekset ja sipulit – huomauttaen joka myyjälle etten tahdo muovipussia. Kaupasta taas hain kananmunia, karjalanpiirakoita, pastaa ja kalaa. Kalatiskilläkin toistin toiveeni jäädä ilman muovipussia, ja karjalanpiirakat pakkasin paperipussiin. Suurimmassa osassa paperipussejakin oli muovinen ikkuna, mutta onneksi tarjolla oli myös muutama kokonaan paperinen pussi. Eilen tuskailin sitä että makaroni loppui, mutta illalla luin Barillan myyvän pastaa pahvipakkauksessa. Ja niinpä olikin, paketti farfallea lähti kotiin ja vieläpä tarjouksessa!
Tuntuu ihan älyttömältä katsoa, miten kaikki tuore ja ihana on tungettu muovipussiin ja kaikissa ennen pelkkää pahvia olleissa purkeissakin on muovikorkit. Tuntuu tosi mukavalta ostella asioita ilman muovia – kotonakin kassia oli kiva tyhjätä, kun tuntui että oli ostanut jotain luonnollisempaa. Tosi paljon kyllä helpottaa se, että on mahdollisuus käyttää toria ja valintatiskiä. Muuten vihanneksia olisi vaikeahko ostaa muovikuorien takia. Muovittomuus myös vähensi heräteostoksia – vaikka ostin surutta parempaa laatua, ei kauppakoriin tarttunut mitään ylimääräistä ja loppusumma jäi kymppiin. Se oli tosi iloinen yllätys.
Yhä enemmän pitää pikkuhiljaa kokkailla, mutta otan sen kivana haasteena. Tosi paljon ovat silmät auenneet jo nyt puolentoista viikon aikana. Muovin käyttö tuntuu nykyään pahalta, ja omatunto suomii kun heittää muovia roskiin. Vaikka se häipyy minun silmistäni, se jää maapallolle ikuisiksi ajoiksi, kuormittamaan joko ilmakehää tai maaperää. Nykyään ihmisten muovinkäyttö vaikuttaa ihan järkyttävältä. Muovia kuluu ihan tajuttomat määrät joka päivä jokaisen elämässä. Todellakin tahdon pienentää omaan osaani siitä haasteen jälkeenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti