Aurinko paistaa, nurmikko varpaiden alla, hien ja aurinkorasvan sekoitus valuu pitkin niskaa ja lokit huutavat pilvettömällä taivaalla. Keskipäivän valo heijastuu kirjan sivuista silmiin, mutta ne voi sulkea ja haistella grillin savua pensaan takaa. Ei ,en ole maalla, olen kaupungissa. Mutta kaikkien muiden ollessa poissa tuntuu puistossa makoilukin rentouttavan eri tavalla kuin yleensä. Tyhjät kadut, polttava asfaltti pöyrän alla, paljaat reidet ja aavistus hiljaisuudesta - pidän tästä enemmän kuin luulinkaan.
Olen melko varma, että olen ainut jäljellä kerrostalon tässä rapussa. Soitan Reginaa astetta kovempaa kuin yleensä. Siitä huokuu kesä ja valuvat, kuumat valon päivät.
Video kyllä muistuttaa ikävästi siitä, miksi kaikki muut ovat pois kaupungista. Kyllä sekin kelpaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti