Kööpenhamina oli toinen paikka Venetsia lisäksi, johon vähän uumoilin tai pelkäsin rakastuvani matkalla. Ja jos Venetsiaan ihastuminen oli vähän kimuranttia ja epäselvää, niin Kööpenhamina vei kyllä jalat alta aika heti. Kaupungin kotoisuus ja leppoisuus, kauniit kadut ja kiinnostava kulttuuri tarjosivat loistavan päätöksen matkalle. Kaikkialla suhisevat polkupyörät, aivan loistavat ravintolat ja ihmisiä varten rakennettu keskusta tekivät kaupungista rakkaan heti alusta asti.
Nyhavn värikäine taloineen ja purjelaivoineen pääsi oikeuksiinsa helmikuisessa auringonpaisteessa.
Samoin oopperatalo ja satamalaitureita hivelevä meri loistivat niin kirkkaina, että aurinkolasit tulivat tarpeeseen.
Onnistuin näkemään kuninkaanpalatsin vahdinvaihdon, mutta en kuninkaallisia. Kuulin kuitenkin, että Tanskassa hekin elävät niin rennsoti että ulkoiluttavat itse koiriansa palatsin pihamaalla, turistien joukossa.
Ohjattu kävelykierros vei läpi mun makuuni hyvinkin idyllisen ja mielenkiintoisen Christianian.
Tanska yrittää muuttaa maataan ekologisemmaksi, ja ainakin Köpiksessä ihmiset pyöräilivät kaikkialla ja kaikkialle.
Uusi suosikkiravintolani Grød tarjoili niin hyvää risottoa, että kävin siellä kahdesti.
Ja matkan kaunein näky löytyi The Landromat nimisestä kahvilasta, joka tarjosi esteettisen ympäristön lisäksi ihanaa aamupalaa.
Kaupungin kattoja oli hieno kiikaroida Pyöreästä tornista, jonka katolle eivät vieneet portaat vaan kalteva lattia!
Valtavalla hautausmaalla villi luonto oli iloisessa sekamelskassa hautojen ja pyöräilijöiden kanssa. Paikka on kuulemma kesällä suosittu piknik-alue.
Norrebrøn kotoisat kulmat tuntuivat tutuilta ja kotoisilta jo parin päivän oleskelun jälkeen. Ehkä vielä joskus asun jossain täällä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti