Iso-Britannia oli Italian jälkeen kovin sateinen, kylmä ja harmaa. Kiitäessäni junalla läpi kaatosateen ja pikimustan yön verhoamien lähiöiden mietin, että mitä ihmettä teen täällä ja oliko nyt itään järkeä jättää ihana Italia. No, onneksi aamu toi auringonpaisteen ja Britannia näytti myös hyviä puoliaan. Niitä oli esimerkiksi:
-metro, maailman helpoin ja hauskin tapa liikkua
-brittiaksentti
-kirjakaupat joista voin ostaa kirjoja koska tuttu kieli (vietin yhdessä yli tunnin)
-hostelli jossa sängyissä oli verhot
-ihanan kohteliaat opasteet - Lontoossa suojateissäkin luki mihin suuntaan katsoa
-kolmioleivät ja sipsit
-kaikki elokuvista tutut paikat
-maailman parhaat hampurilaiset Honest Burgerissa
-Natural History Museum ja Science Museum
-puistot ja joenvarsi
-vahdinvaihto Buckingham palacella - niin turistijuttu että pakko nähdä
-se kun joku sanoi että olen Madam
-aamupala Primrose Hillillä
-se kun eksyy ja aina löytyy metro
-sattumalta löytynyt China Town uudenvuodenasussaan
-se kun Covent Gardenissa soitti superlahjakkaat opiskelijat jotain klassista musiikkia
-Whole Foods, erityisesti hummushylly jonka edessä melkein itkin (ja taustalla soi David Bowien Heroes)
-aito fish'n chips ja Guinnes klo 13
-stereotyyppiset brittihahmot tosielämässä
-pubivisa
-Camden Lock (!!!)
-Camden Lockin ruokakojut, ja se Honest Burger
-Worcester, jossa pääsin kurkistamaan elämään yliopistokampuksella
-sateinen junamatka
-pyykinpesu yliopistolla
-identtiset punatiilitalot kaikkialla
-Worcesterin katedraali
-Lontoon City aamuviideltä
-ihana palvelu kaikkialla, esimerkiksi Oyster Cardia palauttaessa superväsyneenä
-päässä soiva Frida Hyvösen London:
"Upside down to Italy
and then again England
London you're not my friend
but you can be.
---
London!
The way you hate me is better than love
and I'm head over heels"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti