Keskitalven parasta todellisuuspakoa on ollut Pinterestin löytäminen. Kirjauduin saitille joskus tammikuussa, ja nyt olen ihan koukussa. Ei mene päivää, etten kävisi selailemassa kuvia ja haaveilemassa kaikesta ihanasta. Kokoilen tauluja jotka inspiroivat elämää, tyyliä ja matkustelua, ja pyrähdän niiden tunnelmaan kesken esseen näpyttelyn tai illalla juuri ennen nukahtamista.
.png)
Ehkä parasta Pinterestissä on (siis kaiken sen visuaalisen ihanuuden lisäksi) se, että sen avulla opin tuntemaan itseni paremmin. Kun näkee, millaisia kuvia on valinnut, näkee paljon tarkemmin sen mitä elämältään kaipaa ja mistä tulee onnelliseksi. Arjessa ei aina muista niitä pieniä hyviä asioita, joiden takia odottaa uutta päivää. Mutta kun avaa Pinterestin ja selailee kaikkea kokoamaansa kaunista, muistaa ja osaa taas vähän paremmin keskittyä olennaiseen.
.png)
Mitä sitten olen huomannut kaipaavani? Mikä on se mikä saa hymyilemään kuvavirran joukossa? Mitä tahdon enemmän elämääni? Tahdon valoa ja villasukkia, isoja ikkunoita ja viherkasveja. Tahdon vanhoja kirjoja ja sykkyräksi kääriytynenä lukemista, erämaita ja tasaisen järven pinnan johon sukeltaa.
.png)
Tahdon puhtaita lakanoita ja pitkät hiukset, kukkaketoja ja hetkiä aamun auringonsäteissä. Tahdon paljaita varpaita ja villapaitoja joihin kääriytyä, ja tahdon värejä ja sadetta ja vaihtuvia maisemia. Tahdon vanhoja taloja, isoja huiveja, sotkuisia kirjoituspöytiä, höyryäviä teemukeja, villejä puutarhoja, ikkunalaudan jolla istuen katsella kaupunkia sekä hymyjä, leveitä kauniita hymyjä
.png)
Ja sehän tässä on parasta, että mulla on jo tuo kaikki.
Tarvitsee vain tarttua hetkeen ja nähdä se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti