En ole kohta neljään vuoteen omistanut telkkaria. Eikä haittaa yhtään. Kotona käydessä yritän välillä katsella sitä, mutta ikinä ei tule mitään mikä millään tasolla liimaisi nojatuoliin. Mieluummin kaivan rinkan pohjalta kirjan ja luen sitä.
Telkkarittomuus ei kuitenkaan tarkoita viihteettömyyttä. Oikeastaan päinvastoin. Kun en ole sidottu kanavien ohjelma-aikoihin, voin katsoa mitä vain, milloin vain. Netistä kun löytyy nykyään melkein kaikki. Vapaus tuo mukanaan sen, että valitsen vain haluamaani viihdettä. Katselen vain hyviä sarjoja, enkä joudu kitkuttelemaan mainoskatkojen ajan seuraavaa juonenkäännettä odotellen.
Ja kun hyvistä sarjoista puhutaan, on Yle Areena vakuuttanut minut tarjonnallaan. Sieltä olen parin viime kuukauden aikana katsonut melkein kaiken mitä tulee katsottua. Brittiläinen teinidraamakomedia My Mad Fat Diary oli loistavaa viihdettä ja vei takaisin 1990-luvulle, niin hyvässä kuin pahassa. Siskonpeti taas on pitkästä aikaa niin hyvää suomalaista sketsiviihdettä, että jaksan katsoa sitä jaksosta toiseen.
Areenan tarjonnan kulminoituma on kuitenkin Psychobitches. Tämä niin ikään briteistä tuleva riemukas komedia naurattaa ja itkettää jakso toisensa jälkeen. Ideana on, että historian kuuluisat naiset tulevat psykologin vastaanotolle puhumaan ongelmistaan. Ja niitähän riittää! Rebecca Frontin esittämä terapeutti saa nähdä kaikkea niin jumalaa teoistaan syyttävästä teini-Jeanne D'arcista keskenään tappeleviin Brontën sisaruksiin. Loistavaa viihdettä, loistavaa dialogia, loistavaa historiaa. Suosittelen lämpimästi!
Kuva The Guardian
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti