Väriterapiaa

Pari viikkoa sitten tuossa naapuripuistossa oli pystyssä värilabyrintti Colourscape. Hämmentävää, erilaisista värikkäistä muovipalluroista muodostuvaa viritelmää on kehuttu jo viime vuonna sen ollessa esillä kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmassa. Kuulemma ei voi nimetä omaa lempiväriään, ennen kuin on kokenut Colourscapen. Piti vierailla siellä jo silloin, mutta jostain syystä pääsin väriterapioimaan itseäni vasta eräänä tämän kesän heinäkuisenä hellepäivänä. 

Päivä olisi voinut olla parempikin, kolmevuotias tuttuni kuvaili labyrinttiä jotenkin "pomppulinnan sisällä olemisena", ja jokainen voi kuvitella mitkä lämmöt ilmatiiviissä muovituubissa on keskipäivällä. Mutta hetkeekään en vaihtais pois, kokemus oli kyllä visuaalisesti verraton. Turha varmaan yrittääkään kuvailla, miten voi tuntua kuin uisi punaisessa värissä tai kun oranssi häikäisee silmiä niin että sattuu. Värit tulivat todellakin lähelle, lähemmäs ei pääsisi.

Ja joo, nyt tiedän kyllä että oranssi on lempivärini. Tosin on vihreäkin, vaikka se oli ihan nolla siellä muovituubissa.