Viime viikot ovat menneet jossain hämmentävässä horroksessa. Kun elokuu alkoi, aloin kiukutella vuodenajoille ja vaatia syyskuun alkua - tuntui kuin eläisin jossain turhauttavassa välitilassa kesän ja syksyn, arjen ja loman, eilisen ja tämän päivän välillä. Jotankin puolinaista eloa; en muista mitä söin viime viikolla, eli en varmaan mitään kovin hyvää ja syömisen arvoista, en viitsinyt lähteä mihinkään sillä ihan turhaahan sellainen on, kivempi turhautua kotona. Viikonloppuna elin jatkuvasti päivän jäljessä elämääni. Onnistumatta irtautumaan.
Vaikka kuinka yrittäisi tehdä oikeista asioita, olla oikealla tavalla ja miettiä mitä menee vikaan ja korjata epäkohdat, ei vaan aina toimi. Ei ennen kuin on sen aika. Ja thänk gaad tänään oli sen aika että pääsen takaisin raiteille. Vähän nurinkurisesti tosin, mutta kummiskin. Kävin pyörälenkillä Ruissalossa, ja kas vain muistin että vaikka väsyttäisi niin kantsii mennä ulos koska siellä virkistyy. Polkupyörä hajosi ja vesipullo vuoti ja tuulikin kylmäsi, mutta ostin taimia Kasvitieteellisestä puutarhasta ja heitin kotona vanhat kellastuneet yrtit pois. Ehkä olin vähän kellastunut niiden mukana, koska se piristi vallan melkoisesti!
Vaikka kuinka yrittäisi tehdä oikeista asioita, olla oikealla tavalla ja miettiä mitä menee vikaan ja korjata epäkohdat, ei vaan aina toimi. Ei ennen kuin on sen aika. Ja thänk gaad tänään oli sen aika että pääsen takaisin raiteille. Vähän nurinkurisesti tosin, mutta kummiskin. Kävin pyörälenkillä Ruissalossa, ja kas vain muistin että vaikka väsyttäisi niin kantsii mennä ulos koska siellä virkistyy. Polkupyörä hajosi ja vesipullo vuoti ja tuulikin kylmäsi, mutta ostin taimia Kasvitieteellisestä puutarhasta ja heitin kotona vanhat kellastuneet yrtit pois. Ehkä olin vähän kellastunut niiden mukana, koska se piristi vallan melkoisesti!
Tervetuloa kotiin tuoksuliisanjuoru, kirjorönsylilja, tohtorinkukka ja guava!
Tervetuloa syksy ja arki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti