Kuuntelin äsken, kun postinkantaja juoksi tuomassa aamun lehdet. Ikkunasta näkyy vain pimeitä verhoja ja lumisia autoja. Mistään ei kuulu mitään. Viiden tunnin päästä pitäisi herätä ranskantunnille. Arvostaisin suuresti jos nukahtaisin sitä ennen.
Mutta kun kerran ei nukuta, niin sillon ei nukuta. Koko kevät on ollut uutta ja ihmeellistä täynnä. Ennen ihmettelemäni opiskelijan epäsäännöllinen päivärytmi kuuluu näköjään omaksumiini asioihin. Mutta niin kuuluu myös uusi musiikki.
Bob Dylan, Emmilou Harris, Gram Parsons... Klassikot ovat täyttäneet kotini nurkat. Mutta eniten on soinut ihan uusi folk. First Aid Kit, duo länsinaapurista. Neidot laulavat ihanan vanhasti ja särösti, mutta tuoreesti ja koukuttavasti. Olen tosi huono kuvailemaan miksi jokin musiikki toimii, mutta tämä toimii. Toimii niin hyvin, että ihan aito levy lähti lauantaina mukaan spontaanilla levykauppavierailulla. Ja ne pitkät hippitukat ja värikkäät hippimekot! Ah!
Tule jo kesä. Ja tule jo aamu. Sitten voin laulaa First Aid Kitin kanssa:
"So the morning came
And swept the night away
As I was looking for
A way to disappear
Amongst the quiet things
And all these empty streets
I found a way, I found a way
To reappear..."
And swept the night away
As I was looking for
A way to disappear
Amongst the quiet things
And all these empty streets
I found a way, I found a way
To reappear..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti