Joo, kävin sitten villasukkanäyttelyssä.
Tosin oli siellä oikeasti myös tumppuja ja hanskoja. Kysessä oli siis Sukupolvien silmukat -kirjaan liittyvä käsityönäyttely Turun Taitokeskus Juseliuksessa. Lainasin kyseisen kirjan joululomalla kotipaikkakunnan kirjastosta ja hullaannuin ihan täysin. Teokseen on koottu viime vuosisadan alun neuleohjeita rajantakaisesta Karjalasta. Vanhoja malleja on rekonstruoitu niin säilyneistä kappaleista kuin arkistoijen kuvista. Ohjeet on muutettu nykyneulojalle sopiviksi ja kasattu herkullisesti kuvitettuun kirjaan.
Sen lisäksi, että juureni ovat Pirkanmaalla, koen olevani pieneltä osalta kotoisin myös Karjalasta. Sieltä Laatokan rannoilta ovat kotoisin puolet isovanhemmistani, ja sitä perinnettä on vaalittu lapsuudessa ihan yhtä paljon kuin tuota rievän leipomista. Pienestä pitäen meitä lapsia on opetettu rypyttämään karjalanpiirakoita, ja mummo kertoili aina välillä eläessään lapsuutensa lauluista ja tavoista jälkipolville.
Mummo opetti minulle myös käsitöiden tekemistä ja innosti aina neulomaan ja virkkaamaan. Mummon lankakorista kotiin kulki monta kerää, joista varmaan vieläkin osa on tallella. Erityisesti niiden muistojen takia hänen lapsuudestaan peräisin olevat neulemallit tuntuvat todella kiinnostavilta ja tärkeiltä. Arvostan hurjasti sitä, että saan mahdollisuuden jatkaa itsekin perinnettä ja toteuttaa vanhoja neulemalleja. Jotka ovat muuten kaiken lisäksi todella kauniita! Valinnanvaikeus iskee, kun pitää miettiä minkä tahtoisi neuloa.
Erityisen mielenkiintoista kirjassa oli unhoon painuneen, aikoinaan melko yleisen kiinteän ketjusilmävirkkauksen esittely. Kirja esittelee monia kyseisellä tekniikalla tehtyjä töitä, joista esimerkkejä ovat ylläolevan kuvan tuotokset, sekä antaa perusteelliset ohjeet tekniikan opettelemiseen! Aina innokkaana uuden kokeilijana aion todellakin kokeilla virkkausta. Hienoa, että tälläisiä vanhoja taitoja elvytetään.
Näyttely on nähtävissä vielä pari viikkoa Taitokeskus Juseliuksessa. Vaikka esillä on vain pari vitriinillistä sukkia ja lapasia, pidin ainakin itse tästä vähän erilaisesta taide-elämyksestä, ja selitin kaverille käsitöiden taustoja ja tekniikoita ihan innoissani. Jos villasukat eivät kiinnosta, on Juseliuksen talo vierailun arvoinen jo ihan arkkitehtuurinsa vuoksi! Suosittelen myös kirjaan tutustumista, jos käsityöt vähänkään kiinnostavat. Neulemallit ovat sen verta ihania, että inspiraation vaara on suuri.
Ja mun suosikkitumppu on ehkä tuo, joka on viimeisessä kuvassa toinen vasemmalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti