... oli talvetkin talvia.
Kamala ikävä lunta ja tuiskua. Olen aina ollut talvi-ihminen, ja Varsinais-Suomen ruohonvihreät talvikuukaudet harmittaa. Onnellisimmillani olen lumipyryssä varpaista nenänpäähän asti villalla vuorattuna, huopikkaat vartta myöten lumessa ja silmäripset jäässä. Se jos jokin on elämää.
Kunnollista ensilunta ei ole tullut vieläkään, vaikka mennään pian joulukuussa. Vain parin tunnin pakkasia ja yksi märkä räntäpäivä. Mielessä pyörii lapsuuden hanget, ne kerrat kun yhdessä yössä tuli metri lunta joka pakkautui kinoksiksi talon seinustoille. Se kun päivän urheilun sai kolaamalla pihan, ja kun talven pimeys taittuu valkoisiin hankiin.
Tule jo rakas talvi, sinua odotetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti