Kesän toisiksi helpoin

Vaikka kesän kasvikset ovat pökerryttävän hyviä jo itsessän, olen tykännyt paahtaa niitä uunissa maksimoidakseni makuelämyksen. Uunissa suutuntuma pehmenee ja maku tiivistyy ja mehevöityy. Samalla voi joskus onnistua luomaan salaattiin kivaa rapsakkuuttakin!

Paahtamisesta lähti ajatus tähänkin salaattiin. Jääkaappiin jääneet keitetyt perunat kaipasivat jotain seurakseen, joten ajatus johti toiseen ja lopulta tekoihin, joista syntyi tämä salaatti. Uusia perunoita ei tulisi heti mieleen paistaa uunissa, mutta niiden maattua jääkaapissa ne tarvitsevat joka tapauksessa potkua. Tomaatin paahtamisen eduista ei tarvitse edes puhua, ja aurinkokuivatut tomaatit kutsuivat kaapista tuoksullaan päästen mukaan. Lopputuloksesta tuli oikein onnistunut; raikas rucola, lämpimät perunat, makea tomaatti ja ulkoa paistava aurinko tarjosivat täydellistä lähentelevän aterian.



Paahdettu perunasalaatti

6 keitettyä uutta perunaa

200 g pisaratomaatteja

6 aurinkokuivattua tomaattia

ruukku rucolaa

1 dl öljyä

suolaa

pippuria

kuivattua basilikaa

Lohko perunat mieleisiksesi paloiksi ja jaa tomaatit pituussuunnassa neljään osaan. Palastele aurikokuivattu tomaatti melko pieneksi. Laita kaikki ainekset voideltuun uunivuokaan, sekoita joukkoon öljy ja mausteet (joita vit liäsillä maun mukaan). Paista uunin keskitasolla 225 asteessa noin 40 minuuttia.

Anna kasvisten jäähtyä hetki uunista tulon jälkeen. Pese sillä aikaa rucola ja asettele se tarjoiluvadille matoksi. Kaada sitten kasvisseos rucolan päälle. Ja kas, ruoka on valmis!

Kesän helpoin

Olen aivan hullaantunut Turun kauppatoriin. Kesä on aina ollut tuoreiden kasvisten aikaa, mutta nyt vasta todella tajuan sen. Koju kojun perään notkuu erilaisista vihanneksista, hedelmistä, marjoista ja juureksista. Voin löytää kahdella eurolla kassillisen paprikoita ja tomaatteja tai eurolla ison nipun parsaa. Uusien perunoiden joukossa on tillit valmiina, ja isosta kukkakaalilaatikosta voin itse valita juuri sen minkä haluan. Kaupassa aina joku on loppu tai pilaantunut tai kallista - torilla kaikki on halpaa ja tuoretta!

Vihannesmania onkin saanut minut kokkaamaan ihan eri tavalla kuin ennen. Hyvästi makaroonilaatikot joita syödään viikon ajan joka päivä, hei hei kasvisgratiinille ja muille oikeiden makujen surmille. Nykyään keitän perunoita kun tarvitsen niitä. Ostan tomaatteja niin monta kuin tarvitsen ja syön ne tuoreina. En sekoita wokkiin sataa maustetta, vaan kokoan sen muutamasta kasviksesta jotka käytän pannulla pikaisesti ennen ateriaa. Tori on opettanut minulle kauden vihannesten ilot. Kun ostaa ruokansa tuoreena ja omin kätösin valitsee ne kasvattajan multaiselta pöydältä, osaa sapuskaansa arvostaa ja maistella ihan eri malliin.

Hyvä esimerkki herätyksestäni on tämä ruoka. Ehkä maailman yksinkertaisin kombo, tomaatti ja valkosipuli. Pelkkä uunissa paistaminen ja voilà, lautasella on herkku vailla vertaa. Tomaattien oma maku, joka uunissa tiivistyy ja mehevöityy entisestään, riittää kannattelemaan koko ateriaa. Lisäksi uusia perunoita, ehkä nökäre voita, ja kesä maistuu paremmalta kuin koskaan.

Paahdetut tomaatit

2 tomaattia

2 valkosipulinkynttä

1 rlk ruokaöljyä

suolaa

pippuria

Leikkaa tomaatit halki ja irroita kannat puolikkaista. Kuori valkosipulinkynnet ja siivuta ne ohuiksi siivuiksi. Työntele siivut tomaatteihin. Voitele tomaattien leikkauspinnat öljyllä ja ripottele päälle hieman suolaa ja pippuria.

Laita tomaatit leivinpaperin päälle uunivuokaan tai vastaavaan. Paista uunissa 50 minuuttia 225 asteessa. Nauti kesästä.

Päivän hyvä teko

Olen usein todella itsekäs ja saita. Idealisti, joka loppupeleissä mieluummin kitsastelee kuin elää arvojensa mukaan. Luulottelen olevani antelias ja ekologinen, mutta ratkaisevalla hetkellä peräännyn ja olen vain itara.



Tässä on kuva Itämereltä. Itämerellä menee huonosti. Se rehevöityy jatkuvsti, ja joka vuosi lisää lannoitteita virtaa pellosita mereen vaikka tilannetta on yritetty korjata. Sinilevä ja happikato ovat jatkuvia ongelmia, ja herkkä meriluonto kärsii.

Edellisessä oli faktoja, joita ekologinen minä latoisi tiskiin vaikka unissaan. Todellisuus on kuitenkin toinen. Lukiessani linkitettyä Ylen artikkelia pääsin tuskin loppuun asti. Ja vaikka ajatuksen tasolla Itämeren pelastaminen tuntuisi kovin houkuttelevalta, tulee arjessa itsekkyys vastaan liian pian.

Niin meinasi käydä tänäänkin. Kaupassa palauttelin tyytyväisenä palautuspullojani ja nappasin koneen tulostaman kuitin, kun vastaan tuli risteys. Seinässä komeili laatikko, johon sai laittaa kuittinsa jos halusi tukea Saaristomeren suojelua tai SPR:n toimintaa Suomessa. Aluksi iloitsin, mutta sitten ahne puoleni alkoi kitsastella ja vaatia 50 sentin palautustuloja itselleen. Siis 50 senttiä! Että sellaisen summan takia piti jahkailla monta minuuttia palautusautomaatin vieressä ja miettiä, voiko nyt laittaa kuitin hyväntekeväisyyteen. Vastakkain oli toisaalta juuri lukemani artikkeli, toisaalta puolityhjä tili. Jostain syystä ristiriita tuntui aivan mahdottomalta.

Lopulta onneksi hyvä puoleni voitti. Annoin kuin annoinkin pullonpalautuskuitin Saaristomeren suojeluun ja kävelin kaupasta ulos varmasti paljon iloisempana kuin olisin sen 50 sentin kanssa kävellyt.  

Tee säkin niin!



Ikkunat auki pitkin keskustaa

Ilta kuin linnunmaitoa. Plus kakskytseitsemän, hienoinen tuulenvire, jokirannassa loiskuvat laineet ja valtavat lehmukset Tuomiokirkon kupeessa. Heinäkuu on siis tuonut juuri sen sään mitä kaikki aina kaipaa. Otsa kostuu vaikka taivas on täynnä pilvenmolluskoita, ja tuuli vain hyväilee hyytämättä lainkaan. Ulkona voi vain maata, ei tarvitse mitään muuta kuin ihon ja korvat.   



Tällaisena iltana on niin hienoa hengissä olla.

Kuola vaan valuu

Köyhä opiskelija tykkää tälläisistä erikoitapauksista, kun jääkaapissa on niin paljon smetanalohta että sitä riittää jopa leivän päälle. Harvinaista herkkua indeed, varsinkin HERKKUA.