Hidas, harmaa sunnuntaiaamu. Polttelen kynttilöitä, järjestelen kotia, hitailen. Ajatukset on samaa sävyä kuin Kauppatori viime viikon perjantaina, kun seisoin siellä sormet palellen ja jalat flunssasta painavina. En ole oikein tiedostanut marraskuun saapumista ja sitä, mitä se oikein tarkoittaa. Mutta tätähän se on. Hiljaisia, harmaita aamuja, kun ei ole kiire, kun ei ole väsy, kun huoneen vain täyttää kirkas kaihoisa laulu ja ikkunasta näkyy tasaisenharmaa taivas.
Viikonlopun soundtrackina toimii Birdy, yleensä aivan liian haikea ja herkkä mutta näihin hetkiin juuri sopivan hienovireinen. People help the peolpe, siinä on viime kuukausien teemat tiivistettynä. Voinko pelastaa maailman hymyilemällä ystävälle, kysymällä mitä kuuluu? Mielestäni voin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti